Barbara Honigmann

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Barbara Honigmann vuonna 2022.

Barbara Honigmann (12. helmikuuta 1949 Berliini) on saksalainen kirjailija ja kuvataiteilija, joka asuu Ranskassa Strasbourgissa.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barbara Honigmann syntyi 12. helmikuuta 1949 Itä-Saksassa Berliinissä. Hänen saksalainen isänsä Georg Honigmann (1903-1984) oli toimittaja ja hänen Wienissä syntynyt unkarilaistaustainen äitinsä Alice ’Litzi’ (o.s. Kohlmann, 1910-1991) toimi elokuvien jälkiäänityksen ohjaajana.[1] Honigman kasvoi perheessä, joka tiedosti juutalaisuutensa, mutta ei harjoittanut uskontoa.[2] Vanhemmat olivat eronneet kommunistisen puolueen kehotuksesta juutalaisesta seurakunnasta.[3] He olivat sosialisteja, mutta sydämeltään sivistysporvareita.[4]

Honigmannin vanhemmat tapasivat Isossabritanniassa maanpaossa ja muttivat ideologisista syistä 1947 Itä-Saksaan. Pari erosi 1954. [5] Honigmann asui vuorotellen isänsä ja äitinsä kanssa.[6] Isä meni eron jälkeen naimisiin näyttelijä Gisela Mayn. kanssa.[7]

Honigmann opiskeli teatteritiedettä 1967-1972 Humboldt-yliopistossa Berliinissä. [8] Hän työskenteli 1972-1975 dramaturgina ja ohjaajana Berliner Volksbühnessä ja Deutsches Theaterissa.[9] Honigmann rakasti teatteria, sillä hän vietti lapsena paljon aikaa siellä, mutta huomasi pian, ettei se ollut hänelle sopiva työpaikka. 1975 lähtien Honigmann toimi vapaana kirjailijana.[10] Kirjoittamisen aloittaminen oli Honigmanille emansipaatio teatterista, mutta juuri teatterin kautta hän löysi kirjoittamisen. Hän kirjoitti ensin näytelmiä.[11] Honigmannin ensimmäinen teos oli Grimmin satuun perustuva satunäytelmä Das springende singende Löweneckerchen. Näytelmä menestyi, mutta Honigmannin tulevat näytelmät eivät pärjänneet enää yhtä hyvin, eikä Honigmann nähnyt tulevaisuutta kirjailijana Itä-Saksassa.[12]

Honigmann meni 1981 naimisiin historioitsija Peter Honigmannin (o.s. Oberman) kanssa juutalaisessa seremoniassa. Heillä on kaksi poikaa, Johannes (synt. 1976) ja Ruben (synt. 1983).[13] Honigmannin mies toimi Juutalaisen historian pääarkiston johtajana Heidelbergissä.[14]

Honigmann kuului DDR:ssä taiteilijapiireihin, jotka eivät enää kannattaneet maan sosialistista ideologiaa. [15] Wolf Biermannin lähdön jälkeen ilmapiiri kiristyi. Tästä seurasi taiteilijoiden joukkolähtö. Myös Honigmann sai luvan poistua maasta ja muutti perheineen 1984 Strasbourgiin. Strasbourg valikoitui uudeksi kodiksi, koska Honigmann halusi muuttaa jonnekin, missä juutalainen elämä olisi mahdollista. Honigmann oli kuullut paljon hyvää Strasbourgin juutalaisesta yhteisöstä ja lukuisista mahdollisuuksista opiskella siellä uskontoa. Strasbourgissa Honigmann vaihtoi näytelmät kaunokirjallisuuteen. Hänen esikoisromaaninsa Romaani lapsesta ilmestyi 1986. [16]

Honigmann on saanut teoksistaan lukuisia palkintoja, kuten Kleist-palkinto vuonna 2000 ja Koret Jewish Book Award 2004. [17] Honigmannin viimeisin romaani Georg voitti Bremenin kirjallisuuspalkinnon 2020.[6]

Honigmann on saanut myös arvostusta kuvataiteilijana. Hänen maalauksiaan on ollut esillä Galleriassa Münchenissä. Myös monet hänen romaaninsa kansikuvat ovat hänen tekemiään.[18] Honigmann aloitti maalaamisen opiskeluaikoinaan.[19] Kuvataide auttoi Honigmannia löytämään sanallisen ilmaisun.[20] Honigmann maalasi ja kirjoitti aiemmin vuorotellen, mutta sittemmin hän on luopunut kuvataiteesta. Honigmann näkee itsensä ennemmin kirjailijana kuin kuvataiteilijana.[21]

Juutalaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Honigmann alkoi 13-14-vuotiaana etsiä itseään ja tutustua juutalaisuuteen.[20] Hän liittyi juutalaiseen seurakuntaan Berliinissä 1976.[22] Honigmann kutsuu suhdettaan juutalaisuuteen kosher lightiksi. Hän juhlii juutalaisia juhlapyhiä, opiskelee uskontoa ja syö kosheriisti., mutta ei koe olevansa erityisien uskonnollinen.[2]

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barbara Honigmann kuuluu 1980-luvulla kirjoittamaan aloittaneeseen saksankielisiin juutalaisiin kirjailijoihin, joita ovat myös Katja Behrens, Maxim Biller, Esther Dischereit ja Rafael Seligmann Saksassa, Ruth Beckermann, Rabinovici, Robert Menasse ja Robert Schindel Itävallassa ja Chaim Noll Israelissa. Näiden kirjailijoiden yhteydessä on puhuttu saksanjuutalaisen kirjallisuuden uudelleensyntymästä.[23] Thomas Nolden nimitti näiden kirjailijoiden teoksia, jotka ovat juutalaisvainosta selvinneiden jälkeläisiä, nuoreksi juutalaiseksi kirjallisuudeksi.[24]

Honigmannin teokset voidaan nähdä fiktionaalisena autobiografioina. Teokset sekoittavat todellisuutta ja sepitettyä. Teosten kertoja muistuttaa kirjoittajaansa. Kirjat vaikuttavat yksinkertaisilta, mutta Honig on koonnut teoksensa tietoisesti harkiten.[25] Teokset käsittelevät juutalaisten ja saksalaisten haurasta yhteiselämää, joka yleensä johtaa suhteen kaatumiseen. Honig käsittelee teoksissaan myös suhdettaan omaan juutalaiseen menneisyyteensä ja pyrkii kokoamaan oman perheensä tarinan uudelleen.[26]

Honigmann on kirjoittanut molemmista vanhemmistaan sekä elämästään Ranskassa ja aiemmista vaiheistaan DDR:ssä.[27] Kirja Ein Kapitel aus meinem Leben kertoo äidin suhteesta vakooja Kim Philbyyn. Georg on muotokuva isästä.[28]Alles alles Liebe kuvaa Honigmannin aikaa teatterissa.[29]

Kirjoituksissaam Honigmann ottaa etäisyyttä todelliseen poliittiseen Saksaan mutta kirjoittaa osana saksan kielistä kirjallisuuden traditiota.[30]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Das singende springende Löweneckerchen. Berliini 1979, ensiesitys Bühnen der Stadt Zwickau, 23.11.1980, ohjaus: Klaus Thewes.
  • Der Schneider von Ulm. Henschel, Berliini 1981, ensiesitys 1.4.1982, Saarländischer Rundfunk; ensiesitys Theater am Turmissa, ohjaus: Wolf Vogel. Frankfurt am Main, 22.3.1984.
  • Don Juan. ohjaus: Wolf Vogel. ensiesitys Theater am Turmissa, Frankfurt am Main, 22.3.1984.
  • In Memory of Mutti. ohjaus: Leonhard Koppelmann, ensiesitys Südwestrundfunk 2009.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Fiero, Petra S.: Zwischen Enthüllen und Verstecken: Eine Analyse von Barbara Honigmanns Prosawerk. Tübingen: De Gruyter, 2008. ISBN 978-3-484-65169-2
  • Garloff, Katja, Mueller, Agnes C.: German Jewish literature after 1990. Rochester, New York: Camden House, 2018. ISBN 978-1-64014-021-9
  • Schaumann, Caroline: Barbara Honigmann's Belated Appropriation of her Jewish Heritage: From Roman von einem Kinde(Novel by a Child) to Ein Kapitel aus meinem Leben(A Chapter of My Life). In: Memory Matters: generational responses to German Nazi past in recent women's literature. Berlin: De Gruyter, 2008, s. 166-195. ISBN 978-3-11-020243-4

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Nicoletta Torcelli, Annegret Karstens: Leben koscher light. Die Schriftstellerin Barbara Honigmann und ihr Straßburg Deutschlandradio. 13.2.2009. Deutschlandfunk. Viitattu 28.8.2020. (saksaksi)
  2. ↑ a b Werner Witt: Die Schriftstellerin und Malerin Barbara Honigmann im Gespräch mit Werner Witt SWR2 Zeitgenossen. 3.10.2015. Viitattu 29.8.2020. (saksaksi)[vanhentunut linkki]
  3. ↑ Stephan Reinhard: Wie Barbara Honigmann den Weg ihrer Eltern in der DDR hinter sich läßt und das Judentum ihrer Vorfahren wiederfindet Der Tagesspiegel. 10.9.1999. Viitattu 30.8.2020. (saksaksi)
  4. ↑ Robina Ziphora: '200 Seiten - das ist mein Maß' - Bremer Literaturpreisträgerin Barbara Honigmann. Gesprächzeit. 17.1.2020. Bremen Zwei. Viitattu 29.8.2020. (saksaksi)[vanhentunut linkki]
  5. ↑ Maria Ott: Der Talk.Die Schriftstellerin Barbara Honigmann im Gespräch NDR Info. 19.7.2019. Viitattu 29.8.2020. (saksaksi)
  6. ↑ a b Robina Ziphora: '200 Seiten - das ist mein Maß' - Bremer Literaturpreisträgerin Barbara Honigmann." Gesprächzeit. 17.1.2020. Bremen Zwei. Viitattu 29.8.2020. (saksaksi)[vanhentunut linkki]
  7. ↑ Michael Struck-Schloen: Samstagsgespräch mit der Schriftstellerin Barbara Honigmann WDR 3. 22.6.2019. Viitattu 29.8.2020. (saksaksi)[vanhentunut linkki]
  8. ↑ Schaumann, s.168
  9. ↑ Michael Buselmeiser: Familienroman: Stärker,schöner, dunkler Die Zeit. 27.10.2011. Viitattu 29.8.2020. (saksaksi)
  10. ↑ Barbara Hohigmann erhält Jakob-Wassermann-Preis Jüdische SAllgemeine. 18.6.2018. Viitattu 30.8.2020. (saksaksi)
  11. ↑ Cornelia Zetzsche: Gespräch mit Wassermann-Preisträgerin Barbara Honigmann Radiotexte. 1.7.2018. BR. Viitattu 30.8.2020. (saksaksi)
  12. ↑ Andrea Doser: An Interview with Barbara Hohigmann, February 2013 Andererseits. Yearbook of Transatlantic German Studies.Vol.4(2015). Viitattu 29.8.2020. (saksaksi)
  13. ↑ Thomas Nolden: Barbara Honigmann Jewish Women: A Comprehensive Historical Encyclopedia. 27.2.2009. Viitattu 29.8.2020. (saksaksi)
  14. ↑ Maria Ott: Der Talk.Die Schriftstellerin Barbara Honigmann im Gespräch NDR Info. 19.7.2019. Viitattu 29.8.2020. (saksaksi)
  15. ↑ Nicoletta Torcelli, Annegret Karstens: Leben koscher light. Die Schriftstellerin Barbara Honigmann und ihr Straßburg Deutschlandradio. 13.2.2009. Deutschlandfunk. Viitattu 28.8.2020. (saksaksi)
  16. ↑ Maria Ott: Der Talk.Die Schriftstellerin Barbara Honigmann im Gespräch NDR Info. 19.7.2019. Viitattu 29.8.2020. (saksaksi)
  17. ↑ Thomas Nolden: Barbara Honigmann Jewish Women: A Comprehensive Historical Encyclopedia. 27.2.2009. Viitattu 29.8.2020. (saksaksi)
  18. ↑ Schaumann, s.166.
  19. ↑ Maria Ott: Der Talk.Die Schriftstellerin Barbara Honigmann im Gespräch NDR Info. 19.7.2019. Viitattu 29.8.2020. (saksaksi)
  20. ↑ a b Cornelia Zetzsche: Gespräch mit Wassermann-Preisträgerin Barbara Honigmann Radiotexte. 1.7.2018. BR. Viitattu 30.8.2020. (saksaksi)
  21. ↑ Maria Ott: Der Talk.Die Schriftstellerin Barbara Honigmann im Gespräch NDR Info. 19.7.2019. Viitattu 29.8.2020. (saksaksi)
  22. ↑ Nicoletta Torcelli, Annegret Karstens: Leben koscher light. Die Schriftstellerin Barbara Honigmann und ihr Straßburg Deutschlandradio. Deutschlandfunk. Viitattu 28.8.2020. (saksaksi)
  23. ↑ Garloff, Mueller, s.1-2.
  24. ↑ Fietro, s.1.
  25. ↑ Fietro, s.167.
  26. ↑ Fietro, s.188.
  27. ↑ Michael Struck-Schloen: Samstagsgespräch mit der Schriftstellerin Barbara Honigmann" WDR 3. 22.6.2019. Viitattu 29.8.2020. (saksaksi)[vanhentunut linkki]
  28. ↑ Maria Ott: Der Talk.Die Schriftstellerin Barbara Honigmann im Gespräch NDR Info. 19.7.2019. Viitattu 29.8.2020. (saksaksi)
  29. ↑ Robina Ziphora: '200 Seiten - das ist mein Maß' - Bremer Literaturpreisträgerin Barbara Honigmann Gesprächzeit. 17.1.2020. Bremen Zwei. Viitattu 29.8.2020. (saksaksi)[vanhentunut linkki]
  30. ↑ Barbara Honigmann jewishvirtuallibrary.org. Viitattu 29.8.2020. (saksaksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Barbara_Honigmann&oldid=21095376”